lauantai 20. syyskuuta 2014

Pilkullinen Piirimestari ja Musta Karvapallo



Kevätkivaa. Kuva: Heidi Utriainen

Kappas vaan, vierähti tosiaan tovi viimeisestä päivityksestä.. eikös kerta vuodessa riitä? :D No mutta, hengissä ollaan, kaikesta huolimatta. Treenailtukin ollaan, mutta aika lunkisti, johtuen pitkälti hihnanjatkeen paluusta kolmivuoroon ja elämässä on muutenkin moni asia muuttunut.

Mapen 1 vee pose, Kuva: Heidi Utriainen

Aloitetaanpas ensin vähän ikävämmällä tarinalla.. Toukokuussa oltiin rekkujen kanssa lenkillä Jaamankankaalla ja molempia koiria puri kyy! En nähnyt tilanetta, mutta havahduin siihen että Mape makaa pusikossa, eikä nouse ylös. Yritin nostaa sitä ylös ja se kiljuu suoraa huutoa, eikä laske oikeaa etukäpälää ollenkaan maahan. Eipä auttanut kuin kantaa se autolle. Mentiin kotiin ja se ei vieläkään käytä jalkaansa ollenkaan ja pyrkiytyy vaan makaamaan kyljelleen. Sitten huomaan, että Helmin kuono alkaa turvota ja siinä on selvät puremajäljet. Eikun pikapikaa tohtorin pakeille.

Pikku-Mape oli tosi huonona, jossain ihan tajuttomuuden rajamailla. Se oli kauttaaltaan niin kosketusarka, että teki pahaa pitää sitä sylissä. Oikea etukäpälä alkoikin pian turvota lähes muodottomaksi. Helmi taas tohelsi normaaliin tapaansa,eikä sillä ollut ripulia lukuunottamatta mitään yleisoireita. Molemmille laitettiin kanyylit ja niitä nesteytettiin, Martta ei jaksanut reagoida hoitotoimiin mitenkään, lötkötti vain velttona pöydällä :/ Nestetyksen, kipulääkkeiden ja antibioottipiikkien jäkeen päästiin kotiin, jossa nesteytin koiria itse.

Mape oli tosi kipeä, pahoinvoiva ja vaisu kolmisen päivää. Sitten se lähti pikkuhiljaa paranemaan. Helmi oli kokoajan ihan ok. Vaikuttaisi siis, että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Onneksi. Mitään viitteitä munuaisviasta ei onneksi ole ollut kummallakaan. Vaan kyllä säikäytti!

Kuopankaivuuta Tottakai-päivillä, Kuva: Heidi Utriainen

No sitten muihin juttuihin. Mape kerkesi tässä välissä täyttää vuoden, jonka kunniaksi se teki ekat juoksunsa. Juoksujen aikaan se oli poikkeuksellisen tyyni ja kiltti, mutta se oli tosiaan vain väliaikaista.. Lempinimiä sillä on jo pitkä lista mm. vitun karvapallo, ravunsyötti, katiskanpaino, hullu-mape, martta-perkele, räky... ihan vain muutamia mainitakseni. Ei anneta negatiivissävytteisten nimien hämätä, minä tykkään siitä silti <3 Se on edelleen pikkuinen kääpiö, paino 10,5 kiloa ja korkeutta ehkä 44-45cm. Elikkä pienen pieni maksi todennäköisesti..   Ehkä neidin tempperamentti on pikkuisen tasoittunut tai minä olen vain tottunut siihen ;) Se on terävä koira, joka reagoi salamannopeasti. Se vahtii tiukasti lähinnä pihaa (ei vain omaa vaan koko talonyhtiön..) ja autoa, sekä ilmoittaa kuuluvalla äänellä kaikki nelijalkaiset vastaantulijat, jos sen antaa niin toimia. Sillä on kovin vahva tarve kommentoida milloin mitäkin.

Se on sekä tosikko, että pieni ovela kettu samassa paketissa. Kotioloissa se on joko kainalossa tai kaivautunut jonnekin omaan koloonsa. Sillä on monia todella kummallisia tapoja ja maneereja, siksi väitänkin sen joskus olevan suorastaan autistinen :D Mutta tyhmä se ei todellakaan ole, päinvastoin kovinkin kekseliäs.. ja aina askeleen minua edellä (kuten siskopuolensa Torvi :D) Se tekee jatkuvasti asioita, minkä se tietää olevan kiellettyjä. Se on kovin nöyrä ja pahoillaan kun sitä toruu paheksuvalla äänellä.. mutta tekee saman jutun hetken kuluttua uudelleen :D Esimerkkinä mm. roskiksen penkominen tai lautaselta ruoan varastaminen.. Mutta sille ei voi kauaa olla vihainen, koska se on vaan niin onnellinen pieni koira, jonka asenne elämään on kadehdittavan positiivinen. KAIKKI on edelleen siistiä, joka päivä! Joka aamu on yhtä JEE, joka kotiintulo, ruoka-aika, autoonmeno ja lenkille lähtö JEEJEE ja hallilla ilo onkin jo ihan irti..

Vieraita ihmisiä kohtaan se edelleen ujo tai pidättyväinen, mutta on saanut kyllä enemmän varmuutta tutustua vieraisiin. Ihminen , joka ei ota kontaktia Mapeen on sille pelkkää ilmaa, ei sitä haittaa yhtään  kulkea esimerkiksi ihmisjoukoissa. Mutta jos ihminen lässyttää ja haluaa moikata, Mape on pieni ja vaaraton ja lähestyy kovin nöyränä tunkeilijaa.. tai vaihtoehtoisesti kommentoi asiaa ensin haukahtamalla pari kertaa. Tutuista ihmisistä se on ihan pähkinöinä :) Se ei pelkää ihan oikeasti mitään! Ei mitään ääniä tai paikkoja. Muutenkin väittäisin sen olevan tosi hyvähermoinen ja toimintakykyinen koira, joka ei ihan pienestä hätkähdä. Silloin kun se kiihtyy, se tapahtuu hetkessä suoraan sataseen ja silloin ei meinaa mennä minkäänlainen palaute perille.. Sitä saa (ja on pakko) välillä ojentaa ihan isosti ja ei ota nokkiinsa kyllä yhtään.

JEEE!! Tottakai-päivillä. Kuva: Heidi Utriainen

Agilityssa oollaan edetty huimasti, tiedä vaikka korkattaisiin kisat jo tämän vuoden puolella. Mape kulkee edelleen hiton lujaa, asenne on kohdillaan. Se on jotenkin niin tosissaan. Se pystyy kääntymään todella tiukasti ja etenee kokoajan.. Jos ohjaaja on tarkkana.  jos ei se lähtee täysin lapasesta ja tekee ihan omaa rataa ;) Muuten homma alkaa olla aika paketissa, keinu ja kepit on vielä kesken. Rimat on nyt pikkuhiljaa hilattu 55cm:n, ihan kevyen näköisesti se yli menee. Tässäpä vähän ennalta suunnittelematonta videonpätkää viikon takaa: https://www.youtube.com/watch?v=h72aexAw-zU&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA

3 vuotta ja Niin Kaunis. Kuva: Heidi Utriainen

Helmi taas täytti kolme vuotta heinäkuun lopussa. Nyt se on onneksi ollut terveenä! Helmi on entinen iloinen itsensä, Martan rinnalla niin tasainen, järkevä ja helppo ;) Helmin kanssa ollaan kisailtu harvakseltaan nyt kolmosissa. Ensimmäiset kolmosten kisat Helmi oli aika epävarma, eikä yhtään oma itsensä. Kesästä lähtien homma on alkanut kulkemaan ja ollaan tehty hyviä ja ehjiä ratoja. Ja tehtiin ne kaksi ekaa nollaa tällä kaudella ihan nappipaikkaan! Viime viikonloppuna piirimestiksissä tekaistiin tuplanolla ja sitä myötä pokattiin Pohjois-Karjalan maksien piirimestaruus! Aika täplä <3

Nyt ollaan taas aktivoiduttu treenailemaan vähän tokoa täpläkoiran kanssa ja ajatuksena olisi ehkä korkata avoimen koe ja käydä myös BH-koe vielä tänä vuonna. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Martan kanssa ei olla juuri muita lajeja tehty, tokoilu sen kanssa on jotenkin niin raastavaa, se on niin pirun kerkeävä ja vilkas. Mutta Martasta tokokin on superJEE, yllättäen.

Sporttitäplä, Kuva: Heidi Utriainen

Ruutuun. Kuva: Heidi Utriainen

Loppuun vielä pari kuvaa kesän vesipedoista. Kesällä molemmat ui ja PALJON. Martasta se oli varsinkin supersiistiä.

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen


Kuva: Heidi Utriainen