keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Minä niin tykkään minun koirista

Blogi ei ole päivittynyt, koska mitään kummallista ei ole sessejen kanssa tehty. Helmille tehtiin anaalirauhastenpoistoleikkaus kolmisen viikkoa sitten ja hitto, että oli muuten koira kipeä leikkauksen jälkeiset viisi päivää! :( Ihan pahaa teki katsoa. Tottahan sillä oli vahvat kipulääkkeet ja osa piippaamisesta johtui todennäköisesti niistäkin.. ja kaulurin kanssa törmäily stressasi neiti Herkkää vielä lisää... Mutta uskomattoman hienosti se antaa itseään hoitaa! Viikon päästä leikkauksesta tikit repesivät auki ja niitä ommeltiin uudestaan paikallispuudutuksessa (joka tarkoittaa siis noin kymmentä neulanpistoa leikkausalueelle...). Pilkkua pelotti ja siihen sattui niin pirusti, mutta paikallaan se pysyi.. ja heilutti vielä häntäänsä tohtorille kun homma oli tehty :) No parasta on kuitenkin se, että itse leikkaus meni hyvin ja nyt Helmi on kunnossa... peräpää pelittää, häntä on pystyssä ja koira on rasittava toheltava itsensä <3 Ja nyt ei hanuriin koske enää.

Martan pikkukäpälä on kuntoutunut tosi hienosti. Jopa itsekkin joskus joudun miettimään, että kumpikohan käpälä se rikki olikaan? Nyt Martta liikkuu puhtaasti joka askellajissa. Rasituksen jälkeen käpälä vielä vähän kipeytyy ja pentu keventää sitä. Mutta eiköhän siitä vielä ihan kelpo jalka tule. Ollaan nyt aloitettu lenkkeily pikkuhiljaa matkoja pidentäen ja Martta on muutenkin päässyt vähän laajemmin tutustumaan suureen maailmaan. Vähän se mörköilee nyt joitain yksittäisiä ihmisiä ja availee äänijänteitään herkemmin mm. toisille koirille. Mutta kokonaisuudessaan se on pirun reipas pieni rääpäle. Jalat on kasvanut hurjasti (varsinkin takajalat :D) ja se näyttää ihan kojootinpoikaselta hapsottavassa ja nuhjuisessa pentuturkissaan.

Pieni koira suurissa valjaissa. Kuva: Heidi Utriainen
Martta on päässyt mukaan tokotreeneihin ja hallille pariin kertaan. Sillä on kyllä mahtava asenne ja varsinkin putkeen juokseminen (tai juokseminen ylipäätään :D) on niin siistiä! Se on jotenkin liikuttavan tosissaan. Ainiin, oltiinhan me myös turistina  Kiteellä aksaleirillä viime viikonloppuna. Martta on kyllä maailman lunkein reissukaveri!

Helmi on päässyt nyt tällä viikolla pariin kertaan treenailemaan ja se on nyt niin aksakunnossa! Tauko tekee tosiaan terää ja kepitkin on opittu sen aikana ;)

Nyt täytyy todeta, että arki on ihan juhlaa. Ei ole yhtään ikävä sairastuvalle..