torstai 19. huhtikuuta 2012

Koira kulkisi, mutta kun minä en :D

Tällä viikolla ollaan käyty jo pari kertaa aksailemassa. Tiistaina seurana oli Heidi ja karvakamut (ei voi käyttää enää pelkät pyrrit, koska Tuittukin oli mukana :)). Treenejä saatiin oikein videollekin, tässäpä se: http://www.youtube.com/watch?v=6P46dHs_yHM

Valsseja harjoiteltiin taas., ensin minä tein Elsan kanssa ja sitten Helmin. Ne on minulle itselleni jotenkin vaikeita, varsinkin vasemmalle. En oikein tiedä mihin käteni laittaisin ja missä vaiheessa rintamasuunta kuuluu kääntää. Helmi reagoi minun liikkeeseen yllättävän nopeasti ja pari kertaa kääntyikin jo ennen hyppyä. No hyvä, että reagoi. Helmi on käännöksissä vielä epävarma, joka johtuu kyllä ihan täysin minun ohjauksestani. Epävarmuus näkyy Helmissä heti vauhdin hidastumisena. Mutta paremmin nämä meni nyt kuin viime kerralla, jotain edistystä siis :D

Keppejä tehtiin kujilla siten, että keskellä sai jo selvästi pujotella. Nämä edelleen ongelmitta. Hyvin hakee kepit, eikä tee virheitä. Vauhtia selvästi hiukan hidastaa, kun tarvii tosissaan jo miettiä, mihin jalkansa laittaisi. Hyppytekniikkaharjoitukseen lähti ensimmäisen kerran hirveällä vauhdilla ja loikkasi kerralla kaksi hyppyä. Korjasi kuitenkin heti seuraavalla. Hyppytekniikka on Helmillä ihan hyvä, vaikka muuten ei vielä kauhean ketterä olekaan ;)

Puomin yli käveltiin muutaman kerran runsaasti palkaten ja kehuen. Kovin on kiire vielä pois puomilta, vähän on jännää :D Helmi ei myöskään kestä hihnalla "pakottamista", alkaa vaan räpeltämään hihnan painetta vastaan. Hihna löysällä tai kevyesti hidastaen vauhtia menee rennommin. Paranee kuitenkin toisto toistolta. Harjoituksen jälkeen menisi mielellään vielä tarkistamaan jäikö puomille kenties jotain syötävää..

Keskiviikon vuorolla treenasimme pienellä porukalla itsenäisesti, koska ryhmän vetäjä ei päässyt paikalle. Meitä olikin vain kolme treenaajaa. Päätettiin keskittyä esteopetukseen, lähiinnä puomiin ja keinuun. Tehtiin myös pientä radan pätkää, johon valssit pariin kohtaan. Puomi meni Helmillä jo hiukan varmemmin ottein, keinulle kiipeäminenkin tapahtui yllättävän rohkeasti :) Kai sen tasapaino ja itsevarmuus ovat siis kehittyneet. Valssit tökkivät taas :( Itse käännyn liian aikaisin kohti koiraa ja Helmi pysähtyy hiukan hölmistyneen näköisenä. Mitäs nyt? :D No pari tyydyttävää saatiin aikaiseksi kuitenkin. Pilkku oli jotenkin hiukan tylsistyneen oloinen, joten jätettiin valssaamiset siihen. Loppuun vauhdikas ralli parille hypylle ja putkeen, siihen oli hyvä lopettaa.

Tänään aamulla ratsastusten peruunnuttua, lähdettiin tuttuun tapaan Heidin ja pyrrien kanssa lenkille Utran metsiin. Heti kun päästiin pihasta matkaan, metsästä pomppaa suoraan koirien eteen mikäs muukaan kuin jänis. Ja sitten mentiin! Etunenässä tietenkin Kiva ja perässä Helmi, Elsa jätti ajon jo alkumetreille Heidin kieltoihin. Kaksi nuorempaa kaverusta ei ihan niin pian luovuttanutkaan, hävisivät pian jo näkyvistä. Kerkesin jo ajatella, että tämä ei tosiaan pääty hyvin.. No kaukana mutkan takana jättivät ajon kuitenkin ja juoksivat takaisin. Huh huh. Jo ennen kuin kerettiin huokaista helpotuksesta eteen pojahtaa jostain toinen pupu ja uusi jahti käyntiin! Ja vieläpä kohti autotietä! Ja nyt lähti jopa Elsakin. Tällä kertaa ensin ajosta luopui Helmi, tuli kuin tulikin huudostani takaisin. Tuli perässä pian pyrritkin ja ruumiilta onneksi vältyttiin :) Tämän "alkulämmittelyn" lisäksi kierrettiin vielä vajaa 8km lenkki hiukan upottavalla latupohjalla. Ja kyllä nyt voi sanoa, että pilkkua nukuttaa.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Ei todellakaan näin

Tämanpäiväiset tokoilut olivat hyvä osoitus siitä, että pahalla tuulella ei pitäisi treenata ollenkaan.Piste. Eikä yleensäkään sillä asenteella, että minä en osaa ja koira ei osaa.  Silloin se ei vaan toimi. Helmi oli tänään jotenkin ihan omissa maailmoissaan, ei oikein kuunnellut, eikä keskittynyt mihinkään.

Päivän teemana oli ruutu, jota me ei olla koskaan tehty. Ajatuksena oli tehdä sitä niin, että ruutun vietynä on namipatukka ja koira lähetetään hakemaan se ruudusta. Ja Helmillä ei ollut mitään havaintoa, mitä pitää tehdä tai toisinsanoen sitä ei myöskään kiinnostanut ruudussa odottava palkka ollenkaan. Palkkasi itsensä lähtemällä hajumaailmaan tai vaihtoehtoisesti varastamaan lelua Marin taskusta. Täh. No sit helpotettiin, vietiin yhdessä nami alustalle ruutuun ja sinne lähetys. No se onnistui. Kerran lähetys tyhjälle alustalle, johon nami sit lentää. Meni joo, mutta asenne tekemiseen oli aika haahuilua :(  Joku muu tapa tehdä ruutua voisi toimia meille paremmin.. ?

Seuraavalla setillä ruudun loppua. Koira ruutuun maahan ja ruutukaaviota kävelemään. Maahanmeno jää Helmillä helposti vajaaksi, jos maa on kylmä ja kostea. Meni kuitenkin jotenkin. Pysyi kyllä hyvin, kun kävelin pientä rinkiä ja taas palkkasin. Sit kutsu sivulle kävelemään. Tuli joo hienosti, mutta palkaksi  heitetty pallo ei tänään kiinnostanut ollenkaan. Se sama pallo, jolla leikkiminen kuitenkin oli ihan parasta vaikkapa vilkkaalla näyttelypaikalla? Ehei, ei tänään. No seuraavana uusiksi ja namia nassuun palkaksi. Setin lopuksi vielä, kun pitäisi mennä autoon päättää Helmi, että hän ei tulekaan, vaikka kuin kutsuu. Sit lähden kävelemään kohti koiraa, niin se juoksee karkuun. Tässä vaiheessa olin jo niin luovuttanut ja paskalla fiiliksellä. Yhyy..

Lopuksi oli pakko ottaa vielä yksi lyhyt setti jotain, mitä osaa varmasti. Laitettiin varmuudeksi vielä kiinni liinaan, ettei pääse rallittaan omiaan. Nämä teki ihan ok. Ei jäänyt kauheen paha mieli ainakaan Helmille loppuun. Minulle kyllä.

En oikein tiedä, mikä nyt tokoiluissa tökki. Ainakin oma -ei me mitään osata kuitenkaan- asenne ei auta asiaa. Helmi aistii helposti sen et en ole tyytyväinen, ehkä paineistuu/kyllästyy ja lähtee haistelemaan. Sit joudun oikaisemaan ja komentamaan, jolloin minä olen ihan paha ohjaaja, eikä minun kanssa kiinnosta tehdä mtn. Ja kierre on valmis. Prkl. Se harmittaa minua, ettei Helmi leiki treeneissä, vaikka kotona ja lenkeillä se leikkii mielellään. Sit kun yritän siltikin palkata lelulla, Helmi on mielestään paska dalmis, kun ei saanut namia, mitä se eniten odottaa ja haluaa. Pakkoko minun on sit yrittää sitä lelulla palkata ku se selvästi ei motivoi tarpeeksi ainakaan uusissa paikoissa!?

No mitä tästä opimme. Jatkossa palkaksi sitä, mitä koira haluaa eniten, eli ruokaa. Jos lelut ei sytytä tai minä en osaa leikkiä tavalla, joka sytytäisi tarpeeksi, ei voi mitään. Sitä ei voi väkisin tehdä. Eri tapoja palkata ruoan avulla on olemassa ja niitä pitäisi nyt varmaan opetella sit käyttämään. Takapalkkaa ja kaukopalkkaa namikipon avulla ollaankin kotona jo hyödynnetty. Niitä pitäisi alkaa käyttämään treeneissä. Helmin vireen saa kyllä nostettua, jos palkaksi tarjottu nami on riittävän hyvä ja jos sitä taas on" liikaa", esim. kipollinen ruokaa tai siankorva, menee Helmi jopa ylikierroksille, eikä keskity. Vauhtia kai voisi saada lisää sillä, että koira jotuu ikäänkuin jahtaamaan ruokaa? Tässäpä haastetta meille. Hassutellaan niillä leluilla siis vain Helmin iloksi ja treeneissä namia naamaan vain. Ja seuraaviin harjoituksiin hymy perseessä siis :D


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Pikku rimpula

Pääsiäismaanantaina käväistiin Lappeenrannassa näyttelyissä. Aikainen aamuherätys ja kohti Mikkeliä, josta hyppäsimme kasvattaja Anun kyytiin. Mukana oli Helmin lisäksi 4 pilkullista: Helmin emä Lola, setä Luka, enkelikoira-Gian sisko Cassu ja jo yli 10v veteraani Hessu. Kaikki koirat ja viisi ihmistä mahtuivat ongelmitta Anun minibussiin. Hyvin tulivat juttuun keskenään koiruudet, varsinkin Cassu ja Helmi pelasivat keskenään jatkuvasti.

Kun päästiin näyttelypaikalle saimme yllätykseksi kuulla, että tuomari oli sairastunut ja dalmikset arvostellaan kahdessa eri kehässä päivän viimeisinä, eli noin neljä tuntia alkuperäistä arvosteluaikaa myöhemmin. Oli siis hyvää aikaa shoppailla :) Häkissä odottelu oli Helmin mielestä arvatenkin tosi tylsää, pysyi häkissään kuitenkin. Aktivoinniksi tehtiin Helmin kanssa vähän tokoa tyhjässä kehässä. Ja oikein hienosti keskittyi! Tehtiin lyhyt paikkamakuu, hyvin pysyi. Jäin näkyville, koska tälläisessa häiriössä en uskaltanut kokeilla piiloon menoa. Pari luoksetuloa otin lelupalkalla, nekin onnistui kivasti. Sinä päivänä leikkiminen oli taas ihan parasta pilkun mielestä :D


Itse kehässä Helmi käyttäytyi rauhallisesti. Tuomarille hännänheilutuskin oli kohtalaisen hillitty ;) Seisominen onnistui hyvin. Pari kertaa piti korjata parempaan asentoon. Juostessa helposti jää ikäänkuin tanssimaan viereen tarjoten katsekontaktia ja silloin etujalat menevät vähän hassusti. Narttupentuja oli vain yksi meidän lisäksi.

Tuomarina alkuperäisestä poiketen Tapio Eerola.

8kk. Nyt jo kookas, mutta muutoin keskeneräisessä kehitysvaiheessa. Oikeat pään linjat, hyvät silmät ja korvat, samoin purenta. Rintakehä ikään sopiva. Tyydyttävät kulmaukset edessä, hyvät takana. Riittävä pilkutus. Epävakaat etuliikkeet.


Tuloksena siis narttupentujen 2. ROP-pennuksi valittiin ainoa urospentu. Ja minä kun luulin, että Helmi on ennemminkin pieni! Ei tarviis enää kasvaa siis. Onhan se tosiaan vielä aikamoinen koipeliini, mutta gilityn kannalta toivon, että jäisikin keveyksi rakenteeltaan. Katsotaanhan, miten kesken ollaan vielä Joensuussa kun siirrytään junnuluokkaan ;)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Taivas varjele, mitä sieltä tulee..

No joo. Meillä on ollut hiukan jännät paikat täällä pari päivää. Eilen aamuyöllä Helmi oksensi ensimmäisen kerran, ajattelin et so what, mitä lie tyhjän mahan oksennusta.. Sit aamuruoan syömiseen kului ainakin 10min, joka on todella nirsoilua Helmille, joka normaalisti tyhjentää kipponsa salamannopeudella. Silloin osasin jo epäillä et jotain on vialla. Spekuloin et edellisen päivän piitkä näyttelyreissu Lappeenrantaan ois väsyttänyt pienen pilkun, et oisko se jotain semmoista kuitenkin ?

Lähdettiin kuitenkin Heidin, Susannan, pyrrien ja pienen villakoirapedon Tuitun kanssa lenkille. Kovin reippaana Helmi oli ja riehui tavalliseen tapaansa raidallisen kanssa. Matkalla autossa kuitenkin taas oksensi. Ajattelin et nyt sillä on mahatauti, mutta ripulointi ei vaan ole vielä alkanut. No eikun kotiin keitteleen puurot ja vellit, et koiruus saa nestettä ja maha rauhoittuis. Sit olikin pakko lähteä iltavuoroon.

Henkka oli tullut kotiin kuuden aikaan ja Helmi oli oksennellut kaikki loputkin mahan sisältönsä pitkin makuuhuonetta. Henkka soitti minulle ja kerkesin jo huolestua tosissaan. Pelkkä oksentelu ilman ripulia viittaa kovasti suolitukokseen! Ja tottahan pilkun suuhun saattaa joskus eksyä jotain vähän sopimatontakin.. Auttamatta mieleen hiipi viimekesäiset hetket, kun ensimmäinen pilkkuvauvani sairasti ja se tarina ei valitettavasti päättynyt hyvin.. Onneksi Helmin yleisvointi oli vielä hyvä ja kivuliaalta se ei vaikuttanut. Annoin Henkalle ohjeita päivystävän ell:n numerosta lähtien ja yritin jatkaa töitäni.

Sitten parin tunnin päästä saan viestin, johon Henkka on kuvannut noin puoli metriä pitkän narumaisen jutun, jonka se oli vetänyt Helmin peräpäästä. Helmi oli kirmannut pitkin pihaa ja yrittänyt tehdä tarpeitaan. Pian Henkka oli huomannut sieltä roikkuvan jotain. Eikun päästä kiinni ja vetämään :o Helmin vinkumisen säestämänä "naru" oli ulkona.

Se mitä se on, en tiedä vieläkään. Mutta se, että se tuli ulos minun koirastani, on pääasia. Tarkemmin suolen läpi kulkenutta tuotosta tarkasteltuani, epäilen sen sisältäneen ainakin vanua, karvoja ja kepinpalasia tiiviissä paketissa. Se selittää kyllä suolen vetovaikeuden ja tukosoireet hyvin. Nousee ihan pala kurkuun, kun miettii, mitä se olisi voinut saada pahimmillaan aikaan. Huoh. Vielä pieni pelko jäi et onkohan sitä lisää? Mut luojan kiitos oksentelu loppui siihen ja Helmi on käyttäytynyt kaikin puolin normaalisti sen jäkeen. Parafiiniöljyt annoin varulta kuitenkin ja Heidi kävi katsomassa tänään päivällä, miten Helmi jakselee. Kaverin apu oli taas korvaamatonta, kiitos :)

Kun tulin kotiin, oli Helmi oma sähläävä itsensä. Niinpä päätin et eiköhän me lähdetä aksatreeneihin, vaara ohi :) Tosi kivat treenit Heidi oli suunnitellut. Harjoiteltiin erilaisia valsseja, jotka meiltä onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä. Lähinnä oma sähläykseni sai pilkun juoksemaan vähän minne sattuu. Kovasti se yritti kyllä ja silloin kun ohjaukseni onnistui, saatiin pari oikein hyvääkin käännöstä aikaiseksi. Huomasin, että valssaaminen vasemmalle on itselleni huomattavasti vaikeampaa. Eihän se kauheen ketterästi mennyt. Loppuun tehtiin irtoamista, aika vauhdikkaasti mentiin. Helmi teki hyvällä draivilla ja itse vaan hassuttelin onnellisena siitä, että pilkku on elossa :)

Lappeenrannan näytelmäkuulumiset päivittelen huomenna. Nyt nukkumaan.




sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pilkku ja sen PMS

Täällä odotellaan kovasti juoksuja. Jo pari viikkoa olen ollut varma et huomenna ne alkaa, vaan ei. Paperitesti jää edelleen negatiiviseksi :D Helmi on ollut öisin jotenkin levoton ja kotona hieman vaisun oloinen välillä? Saattaa mennä yksin pötköttelemään saunan ylälauteille, mikä on vähintäänkin omituista neitille, joka nukkuu aina mahdollisimman lähellä minua tai Henkkaa, mieluiten päällä. Pihalla pissailee useammin ja putsaa alakertaansa jatkuvasti. Treeneissä ja lenkillä on kuitenkin hilpeä oma itsensä onneksi.

Niin tosiaan. Ollaan me treenattukin ja aika ahkerasti ollaankin. Tokoa ollaan nyt alettu tekeen ihan omina treeneinään. Treenikavereina ovat olleet Mari ja aussie Kida, sekä Mira ja  bortsu Nelli. Ihan erilainen into treenata tokoakin kun ei yksin tartte lähteä :) Tarkoituksena on käydä erilaisissa paikoissa harjoittelemassa, lähinnä parkkipaikoilla ja koulujen kentillä. Pariin kertaan on nyt keretty käymään.

Ollaan tehty sivulletuloja, luoksepäästävyyttä, tokon hyppyä, luoksetuloa ja ihan pelkkää leikkimistä. Lyhyitä pätkiä kerrallaan ja koira autoon. Sivulletulot alkavat sujua jo paremmin, enemmän suoria asentoja olen onnistunut naksuttelemaan. Tokohyppyä otettu niin, että palkka lentää heti esteen yli kun lähtee pelkästä käskystä hyppyä kohti. Luoksareissa vauhtia on tullut lisää, kun palkkana olen käyttänyt namilla täytettävää nahkapatukkaa. Hienosti jää paikalleen ja aikas lujasti tulee. Välillä vaadittu jo sivulle tulemista ja väliin hetsaamalla vauhtiluoksetuloja, palkkana kunnon leikki. Jännä, että leikki sujuu jopa hyvin muualla kuin omassa hallissa. Lenkillähän pilkku, jopa kyttää minua lelun toivossa tai varastaa taskusta :o

Keskiviikkona oli ekat aksatreenit uudessa ryhmässä. Tätä ryhmää vetävät Heidi ja Maija. Muutama meille uusi koirakko ja vanhoja tuttujakin oli mukana. Teemana oli ihan peruskäännökset, jotka osoittautuivatkin yllättävän vaikeaksi. Ei osaa ohjaaja kääntyä ja pilkku irtoo vähän liikaakin. No parempi kuulemma niin et ensin oppii irtoamaan ja sit tulee lähelle. Nyt me opetellaan sitten kääntymään.

Tänään käytiin Marin ja Kidan kanssa hallilla. Puomin alastulokontaktia otettiin kosketusalustan avulla. Nyt kosketus onnistuu, mutta takajalat meinaa unohtua, jos minä jään koiran taakse. Odottaa siis palkkaa minulta ja kääntyy minua vasten. Treenailtava kotona lisää siis. Puomille meno maksipöydän kautta ei tuottanut ongelmia. Keinun paukutteluun ei enää reagoi, jes. Rengasta tehtiin yksittäisenä esteenä, sekin hyvin. Kujakepeille pari vauhdikasta tuloa, lähetys pois linjalta. Hyvin hakee kepit. Lopuksi hyppytekniikkaa neljällä hypyllä, joissa suhteutettu väli. Taitavasti asetteli Helmi jalkansa, ei kompuroinut kertaakaan ;) Hyppytekniikka näytti ihan mallikkaalta, josta olin hiukan yllättynyt, koska viimeksi loikki vähän holtittomasti. Nämä oli kivat treenit, näitä lisää!

Helmin motivaatio tekemiseen on parantunut viime aikoina. Ei se täysin olematon koskaan ole toki ollutkaan, mutta jos vertaa ekoihin kertoihin hallilla, on ero on suuri. Haistelu on jäänyt ihan minimiin, enään sitä ei tarvitse komentaa siitä juurikaan, vaan se tulee kutsusta luokse aloittamaan uutta tehtävää. Putkia ja jopa hyppyjäkin se osaa jo itse vähän hakea ja palkkautuu osittain itse tekemisesta. Vielä kun saisi samanlaisen taisteluleikin, mitä se lenkillä esittää, siirrettyä treeneihin.. Lenkillä kun kelpaa lelu kuin lelu, ja leikkiminen on kivaa ilman leluakin. Toisaalta Helmin moottori on uskomaton ruokahalu, miksei sitä siis hyödyntäisi. Se vaan joissain harjoitteissa näyttää niin helpolta vain viskata lelu esteen yli..

Helmi on pohjimmiltaan aika herkkä koira. Se huomaa pian, jos en ole siihen tyytyväinen. Sen motivaatio laskee ja se on mielestään ihan paska koira. Näissä tilanteissa se lähtee helposti omille teilleen. Osittain haistelussa voi Helmillä olla mukana sijaistoimintoa, koska usein se alkaa silloin kun Helmi on epävarma. Jos se on varma, mitä pitää tehdä, se tekee tosi keskittyneesti ja iloisesti hommia. Yritystä riittää kyllä, mutta liian montaa epäonnistumista se ei kestä. Varsinkin namikippo näkyvillä, saa sen yrittämään todella sinnikkäästi.

Toisaalta se on aika kovapäinen, eikä muista huonoja juttuja kovinkaan herkästi. Esimerkkinä auton peräkontin luukun voi saada useasti päähän, ei haittaa. Pentuna se oli alkuun arka uusia juttuja kohtaan, mutta nykyään se menee melko rohkeasti katsomaan pelottavia asioita, toteaa ne vaarattomiksi ja sitten ne tosiaan on niitä. Ja yksi pieni nokare vaikkapa broileripyörykkää saa pian pelottavistakin jutuista ihan superkivoja :D

Kammottava metallinpala suussa vetää vähän vakavaksi :D