keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Pakkaset ohi vihdoin?

Viime viikkojen pakkaset ja kaksijalkaisen piiitkä flunssa on hiukan häirinnyt treenailua. Minä, maailman ahkerin bloginkirjoittaja, päätin vihdoin päivittää kuulumisia. Ollaan kuitenkin lenkkeilty ja tavattu koirakamuja sen verran, mitä on paleltumatta pystynyt. Kotona temppuiltu tietenkin lisäksi.

Saatiin Helmin isän kasvattajalta joululahjaksi metallikapula (Kiitos Tarjalle :). Sen pitämistä on aloiteltu, tai se oikeastaan onnistuukin jo melko kivasti. Aluksi se oli Helmistä tosi ällöttävä kapistus, mutta nakki teki taas tehtävänsä :) Puukapulan kanssa sujuu hyvin. Laitan kapulan maahan ja Helmi palauttaa sen tullen sivulle perusasentoon. Pitää sievästi, ei onneksi pureskele. Nyt ajattelin jättää puisen kanssa temppuilun hautumaan ja keskittyä metallin pitämiseen. Pitää vaan muistaa, että pari hyvää toistoa vain ja joku kivempi temppu perään, ettei jää pilkulle paha mieli pahasta metallinpalasta :D

Sivulletuloja ja seuraamista ollaan otettu lenkillä ja olohuoneessa. Sivulletuloissa mennyt nyt hurjasti eteenpäin. Hakee tosi hyvin jo pienen pienellä sormen liikkeellä ja painaa välillä oikeen jalkaan. Mutta... se oikea etutassu on edelleen ilmassa joka toinen kerta, ja tottakai ohjaaja onnistuu palkkaamaankin niistä hätäpäissään. Pitäisi muutenkin jättää palkkaamatta, uusi käsky ja odottaa osaisiko jo korjata asentonsa. Pari kertaa kokeilin ja ajatus Helmillä ainakin on sensuuntainen. 

Seuraamista ollaan harjoiteltu ihan pari-kolme askelta. Toimii hyvin, kun antaa vain uuden sivulle-käskyn ja liikkuu eteenpäin, kontaktikin pysyy. Minusta mukavampi tapa lähteä askel kerrallaan menemään, koska imuttamalla Helmi syö sormet ja ajatus tuntuu olevan vain ja ainostaan namissa, ei todellakaan oikeassa seuraamispaikassa ? Katsotaan siis miten alkaa etenemään.

Käytiin sunnuntaina pitkästä aikaa aksailemassa. Kivat treenit ja hyviä neuvoja saatiin taas treenikavereilta! Pilkku oli ihan pinkeä ja superinnoissaan jo hallin pihalle tullessa. Vähän ottaa häiriötä yhtäaikaa treenaavista muista koirista, mutta siksihän sitä harjoitellaankin. Haistelua oli taas jonkin verran, varsinkin lopussa kun ei jaksa enää keskittyä. Tehtiin neljää hyppyä "ympyrän" muotoisesti. Pikkukoira toimi kivasti heti kun ohjaaja osasi ohjata oikein. Saatiin pari oikein hyvääkin toistoa. Eteenlähetystä neljän hypyn suoralle. Palkkana päässä namikippo, lähtee kuin tykin suusta! Eli ei irtoamisongelmia. Sitten vähäsen putkea ja rengasta. Niissäpä ei ongelmia. Seuraavalle kerralle ehdottomasti vähemmän toistoja, selvästikin tauon jälkeen vähän innostuu ottamaan liikaa juttuja ;) Ihana kattoa sitä vauhtia ja vouhotusta, millä Helmi tekee hommia. Kaikessa rasittavuudessaan niin symppis. Tauko tekee siis selvästikin hyvää pennulle. 

Ollaan nyt lenkeillä ollessa keskitytty leikkimiseen. Onnistuin opettamaan Helmin jotenkin vahingossa varastamaan hanskan kädestä lenkillä. Tai tarkemmin ajateltuna eräs raidallinen pyrrineiti on näyttänyt mallia, miten se tapahtuu. Kyseessä siis Heidin koira Kiva, joka on ehdottomasti Helmin suurin idoli. Missä Kiva, siellä Helmi. Kun kutsutaan Kivaa, tulee myös Helmi ja sitä rataa. Jos levitän lenkillä käteni sivulle, juoksee Helmi sen, mikä pienistä jaloistaan pääsee, suoraan kiinni hanskaan. Repii sen kädestä ja tappaa ihan petona sen jäkeen (Vastaantulevat lenkkeilijät mutisee, että onpas huonosti käyttäytyvä ja vihainen koira :D) Tuo taas hetken päästä uudestaan revittäväksi. Nyt olen siirtämässä taistelutahtoa naruleluun ja sehän toimii :) Ainakin melkein joka kerta. Jes!