perjantai 26. lokakuuta 2012

Hemu sairastaa

Keskiviikkona päivällä heräilen yövuorojen jälkeisestä koomasta ja huomaan pian, että pilkullinen ei ole ihan kunnossa. Se ei ensinnäkään nouse ylös kun minä nousen ja tutisuttaa välillä itseään kummasti. Lähdettiin kuitenkin pienelle hihnalenkille. Kyllä se liikkuu, mutta jotenkin haluttomasti. Mennään kotiin ja keksin mitata Helmiltä kuumeen. Ja kappas, mittari näyttääkin 40,2. Eläinlääkärin ohjeella annan Metacamia tupla-annoksen kuumetta alentamaan. Kovin kivuliaalta se ei vaikuta, palelee vain ja on kovin kovin väsynyt..

Seurailin tilannetta iltaan ja ei se ainakaan paremmaksi muuttunut. Kuume nousi ennestään, ollen jo 41 tienoilla :( Helmi ei myöskään omaaloitteisesti noussut edes ylös, makasi vai täristen sohvannurkassa. Sittenpä puhelua taas päivystävälle eläinlääkärille, joka kehoitti tulemaan klinikalle näytille. Vapisevin jaloin pilkullinen koikkelehti autolle, ilostui kuitenkin seuraksi lähteneen Heidin nähdessään. Kuumetta tai ei niin Helmin mielestä eläinlääkäriasemat on kammottavia paikkoja. Ongelmitta se antaa aina itsensä tutkia, lamaantuu pöydällä ja laittaa pään olkapäälle :) Ell Ultrasi kohdun, joka oli onneksi kunnossa. Diagnoosina oli lopulta anaalirauhasten sekä nielun infektio. Tohtori tuikkasi antibioottipiikin niskanahkaan ja antoi reseptin ab-kuuria varten.

Koskaan en ole kuullut että anaalirauhastulehdus kuumetta nostaisi, mutta kaipa se on mahdollista. Ensin ilmeisesti tulehtuu peräpää, jota koira nuolee. Tätähän Helmi on harrastanut jo pitkän aikaa. En vaan hoksannut, että anaalit voisivat olla tulehtuneet, koska tyhjenevät normaalisti, eivätkä ole kipeät? Sittenpä ne pöpöt jatkuvan perseen pesemisen seurauksena kipittävät iloisesti  nieluun aiheuttaen infektion sinnekin päähän.. No ainakin antibiootit tepsivät sillä kuume oli laskenut jo seuraavana aamuna. Ja muutenkin Helmi on jo oma koheltava itsensä. Lepäillään vielä niin kauan kuin minun hermot kestävät ;) Pelkkä hihnalenkkeily ei nimittäin todellakaan riitä kuluttamaan kaikkea virtaa pilkkuneidistä..

Ei muuten jää yhteen eikä kahteen tämän kaverin antibioottikuurit :( Milloin on mikäkin paikka tulehtunut. On ollut kertaalleen jo korva- ja silmätulehdus, pari virtsatieinfektiota ja sitten heinäkuusta lähtien vaivannut karvatupentulehdus.. Jospa päästäisiin samalla kuurilla siitäkin vaivasta. Ei ole halpaa ei, vaikkakin on vakuutus. Onneksi pilkullista ei moiset pikku infektiot haittaa mitään, antibiootitkin häviävät kupista ilman sen kummempia piilotustemppuja. Kaiken maailman silmä- tai korvatipoista ei Helmi kovin välittäisi, mutta nekin saa huijattua oikeaan osoitteeseen melko helposti.. Ja ennenkuin kukaan keksii ehdottaa et aloittakaa barffaaminen, niin sitäkin lajia ollaan harjoitettu jo useampi kuukausi ;)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Aika pätevä tokopilkku

Sunnuntaina osallistuttiin Piiroisen Maijan tokokoulutukseen. Harjoitukset toteutettiin kahdessa vartin pätkässä. Itse olin valinnut meidän "ongelmaliikkeiksi" jäävistä maahanmenon ja seuraamisen käännöksineen. Aloitettiin seuraamisella, joka oli itseasiassa ihan mallikasta. Käännökset saisivat olla vielä hivenen tiivimpiä ja niitä kannattaakin harjoitella vielä lisää paikallaan (niinkuin ollaan tehtykin). Helmi selkeästi keskittyy seuraamiseen paremmin, jos siinä on jatkuvasti jotain tapahtumia, eli käännöksiä ja pysähdyksiä. Suoraa seuraamista ei kannatakkaan treeneissä tehdä pitkiä suoria pätkiä, koska siinä koira ei pysy niin hyvin skarppina. Meidän perusasento on edelleen hivenen edessä, sitä pitää lähteä nyt korjaamaan antamalla palkan suuntaa muuttamalla. Seuraaminen oli Helmistä niin kovin kivaa, että piti hiukan keulia lähdöissä ja aika pomppivaa oli meno muutenkin. Maija oli sitä mieltä, etten nyt kuitenkaan puuttuisi tuohon pomppimiseen, korjaa sen kuitenkin treenien edetessä.

Toisella setillä tehtiin sitten jäävistä maahanmenoa, siten että vaan hengaillaan ja käsken maahan jatkaen itse liikettä. Maija merkkaili naksulla ja minä palkkasin Helmin etutassujen väliin. Muutamia vajaita sieltä tuli esille, mutta pääsääntöisesti täpäköitä ja hyviä maahanmenoja tarjoili Helmi :) Tämä on kyllä parantunut ihan huimasti, vaikkei tätä paljon olla kyllä treenattukaan. Aikaa jäi sen verran, että otettiin sitten vielä muutama luoksetulo, palkaten sekä vauhdista että perusasentoon. Vauhti hyvä, siinä ei korjattavaa. Perusasentoon tullessa autan koiraa ihan turhaan, pitäisi antaa sen vain tulla siihen itse. Jätössä oli yllättäen pientä epävarmuutta ja tulipa esille minulle ihan uusi juttu. Helmi nimittäin siirtelee etutassujaan paikalla istuessaan ja on muutenkin turhan levoton. Palkkailtiin sitten jättöjä erikseen ja paranihan ne lopulta. Eipä näitä ole koskaan varmaaan varsinaisesti treenattukkaan, sitä vain olettaa, että hyvin se siellä istuu.

Loppuun otettiin siitten kehäänmenotarkastus, luoksepäästävyys ja paikkamakuu koemaisena. Helmi pääsi makaamaan sille ihan uuden koiran, uroskelpie Kaistan, viereen. Luoksepäästävyydessä heilutti iloisesti häntää ja nousi käsitellessä seisomaan, ei väistä. Paikkamakuussa hyvin eka käskyllä maahan, mutta hivenen vinoon. Makuutettiin täysi kaksi minuuttia. Ensimmäisen minuutin oli kohtalaisen levollisen oloinen, laski jopa pään maahan. Häiriönä oli kovat kolinat koirien takaa (halliin laitettiin peltejä..). Toinen minuutti selkeästi levottomampi, pää pyöri ja oli sen näköinen, että kohta nousee.  Kävin kerran välipalkkaamassa koiran pahimpien kolinoiden aikana. Ja pysyihän se siellä :) Lisää treeniä vaan edelleen.. Sit lopuksi otettiin vielä paikkamakuun jättöjä käskytettynä, Helmi painui maihin monen monta kertaa liikkurin käskystä.. näitäkään ei olla juuri harjoiteltu, jatkossa siis näin teemme ;)

Tosi hyvä koulutus oli, siitä kiitokset Maijalle. Saatiin paljon hyviä vinkkejä ja lisää treenattavaa. Agilityesteiden läsnäolo sai Helmin vireen nousemaan selkeästi, vaikkei se mikään lapanen tokoillessa koskaan olekaan. Se alkaa herkästi vinkumaan liikeiden välissä, kun mtn ei tapahdu. Sit kun annan käskyn niin se hiljenee kyllä onneksi. On hirmu hyvä juttu, että Helmi nostaa itsensä helposti treenikuntoon ja pysyy kutakuinkin toimintakykyisenä, kylläkin ihan siinä ja rajoilla ;) Välillä meinaa pilkkukoira taas innostua niin kovasti, että keskittyminen ei ole ihan parasta mahdollista. Se vaan tarjoaa ja tarjoaa.. Kaikki rauhallisuutta vaativat liikkeet ovatkin sille selkeästi vaikeimpia. Kun ei malttaisi olla paikoillaan ei niin millään! Pitäisi onnistua jotenkin laskemaan koiran virettä sitä vaativiin liikeisiin. Ei ole helppoa ei.. Usein sanotaan, että syöminen rauhoittaa koiraa, mutta ei pilkullista. Se vain ja ainoastaan kiihdyttää sitä lisää. Maijalta sain vinkiksi käyttää virittelysanoja joka treeneissä, että koira tietäisi, mikä liike on tulossa ja oppisi pikkuhiljaa laskemaan itse itsensä. Siinäpä meille tavoitetta.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Aksaa kertaa kolme

Tällä viikolla ollaankin treenattu agilitya ihan useamman kerran. Treenit ovat menneet oikein hyvin, vähemmän hyvin ja suorastaan huonosti, juurikin tässä nimenomaisessa järjestyksessä... Taitaa olla  enemmän sääntö kuin poikkeus tässä koiraharrastuksessa se, että juuri kun tuntuu et nyt homma toimii niin tiputaan taas takaisin maan pinnalle. Tai sitten se on vaan minun ja pilkullisen vitsaus ;)

Maanantaina treenailtiin Marjon ja belgi Alman kanssa, mukana olivat myös Marjon tyttö Emma ja kääpiövillis Lola. Helmi teki puomin ylösmenoa kehikon avulla siten, että puominpätkä nojasi maksipöytään. Ja nämä olivat nyt hyviä! Yhden ainoan kerran hyppäsi yli ja senkin korjasi heti seuraavalla. Joka toistolla tuli reippaasti laukalla. Sit otettiin keppejä neljä toistoa joilla ei yhtään virhettä. Hyvä rytmi ja vauhti. Lopuksi tehtiin Marjon tuomaa radanpätkää, joka oli aika peruspyöritystä. Siinäpä ei valittamista. Aa oli myös radalla ja sen alastulokontaktit myöskin hyviä :)

Keskiviikon treeneissä ei tällä viikolla ollut kouluttajaa, joten puuhailtiin itsenäisesti pikkuporukalla. Tehtiin yllätys yllätys keppejä. Viisi toistoa ja ei virheitä tälläkään kertaa. Kunnon kuopat jää molemmin puolin kujaa kun pilkullinen pujottelee, nojaa kyllä aika paljon keppeihin. Sit Kati keksi lennosta meille seuraavanlaisen harjoituksen:
Kuva Milenan blogista

Ohjaustekniikkoina olivat välistäveto, takaakierto ja päällejuoksu. Takaakierrot onnistuivat heti ensimmäisellä yrittämällä, joten niitä ei jääty hinkkaamaan. Sitten takkakierron ja päällejuoksun yhdistelmä olikin yllättävän vaikeeta! Ei meinannut osua koira millään keskimmäiselle hypylly päällejuoksulla. Esteiden välit olivat nyt pidempia kuin millä ollaan enimmäkseen tehty, se vaikeutti hommaa selvästi. Saatiin kuitenkin pari onnistunutta toistoa lopulta räpellettyä. Mutta jos jotain positiivista niin ohjaaja muisti aina palkata koiran, kun ohjasi huonosti/ei ohjannut ollenkaan.. Välistävedot onnistuivat jotenkuten, niihin tyydyttiin. Aata otettiin pari toistoa. Kerran Helmi tuli läpi alastulokontaktilta kun oli niin hirveen kivaa. Palasi itse jo takaisin heti ohhoh-sanan kuultuaan :D

Ja tänään oli sitten ne ei niin onnistuneet treenit :( Aloitettiin hyppytekniikalla. Tehtiin viiden esteen kasvavaa sarjaa. Sepä olikin ainut harjoitus joka sujui ongelmitta tällä kertaa ;) Hyvin se kyllä hyppää. Yhden riman otti alas, korjasi isolla pompulla heti seuraavalla toistolla. Sitten kepeillä Helmi ei meinannut ensin millään taas malttaa pujotella loppuun asti, tuli loppupäässä aina oikealta puolelta ulos. Korjasi sitten lopulta kun hiukan helpotin kujaa.. Vaikeutin taas uudestaan ja sit onnistui. Sit loppuun vielä yks tosi helppo toisto ja siihen tyydyttiin..

Keinu onkin sujunut tähän asti tosi hienosti, mutta kappas vaan, eipä suju enää. Nyt siinä sitten himmaillaan. En tiedä ottiko Helmi viime treeneissä kuitenkin vähän nokkiinsa siitä räpeltämisestä vai mikä lie? Pakko oli palata tekemään taas maksipöydän päältä, että saisi taas varmuutta. Sitten jouduin hiukan ojentamaan koiraa siitä, kun meinaa karkailla ominpäin menemään keinua.. Siitä johtuen Helmi meni jotenkin entistä epävarmemmaksi koko hommasta, ei oikein tiennyt et saako tässä nyt mennä vai ei.. huoh. Pitäisi olla todellakin paljon johdonmukaisempi tässä hommassa itse. Tätä sitten jouduttiin hinkkaamaan aika kauan, että saatiin edes pari reippaampaa toistoa aikaiseksi. 2on2offiin jää kohtalaisen hyvin, mutta ei meinaa kestää siinä yhtään ja jostain syystä takana ylösnouseva keinu on aika hui. Palaamme siis taaksepäin ja jatkamme harjoituksia.

Sit ralliteltiin Aata kahden putken kautta loppukevennykseksi. Ja tosissaan sen verran kepeää oli meno, että ei ollut Aan ylösmenokontakteista tietoakaan. Yli meni komeasti ja monta kertaa. Ja minä kun niin toivoin, että tähän ei tarvitsisi mtn opettaa.. Sain korjattua sen siten, että juoksin Aalle yhtäaikaa koiran kanssa, en yhtään edellä. Tätäkin täytyy nyt sitten pohtia uudelleen. Kun dalmaatialaiseen on tullut vauhtia niin ollaan saatu myös niitä virheitä. 

On hieno juttu, että koira on innoissaan ja sillä on motivaatio suorittaa esteitä. Siihen voi olla tyytyväinen varsinkin koiran kanssa, jota ei aina agility ole niinkään kiinnostanut. Mutta siinäkin asiassa on kääntöpuolensa. Helmillä on tapana karkailla esteille ominpäin ja sehän on vähintään haitallista, jopa vaarallista. Sitten minä paha ohjaaja kiellän koiraani pojoilemasta yksin esteille. Siitä taas seuraa epävarmuutta ja ristiriitaa koiran pienessä päässä.. pitääkös tuonne esteelle mennä vai ei? Meneehän se silti ja vieläpä kovin onnellisena. Toisaalta koirahan tekee juurikin niin kuin sille on opetettu, se tarjoaa esteiden suorittamista. Sitähän on jopa palkattu vastaavasta innokkuudesta ennen. Sitä saa, mitä vahvistaa siis. Joten jatkossa jospa ohjaajakin muistaisi kiinnittää asiaan huomiota, eikä antaisi koiransa viilettää yksin pitkin hallia. Kaikki energia pitäisi pystyä kanavoimaan itse tekemiseen, ei omatoimiseen säheltämiseen. Ottaisi vaikka sen hihnan taskustaan ja kytkisi sen koiran. Ja ne lähdöt, niissä pitää olla jatkossa todella todella tarkkana..


perjantai 12. lokakuuta 2012

Ihan huikeeta

Voisi kuvitella tämän olevan lavastettu juttu, mutta ehei, näin meillä nukutaan.

Tiistaina Kaisa sai minut houkuteltua Karsikon kentälle harjoittelemaan vähäsen hyppytekniikkaa. Tehtiin vekkauksia ja valsseja, tavoitteena saada koira kääntymään mahdollisimman tiukasti ja nopeasti. Helmi kääntyy tiukasti, eikä ota rimoja alas :) Vekkaus on alkanut onnistumaan myös hyvin, saa koiran jarruttamaan, jotta käännös onnistuu paremmin. Takaaleikkauksia harjoiteltiin meille ensimmäistä kertaa. Itselle oli vaikea lyötää oikea ajoitus, koira teki kokoajan hienosti. Sit perusirtoamisrallituksia pari, niissä Helmi menee kyllä lujaa eteenpäin, taitaa se oikeasti kuunnellakin sitä eteen-käskytystä.

Noutoa keksin kokeilla uudella tavalla niin, että heitän kapulan ja käännynkin selin koiraan päin ja se palauttaa normaalisti sivulle. Helmi jotenkin paineistuu hirveästi noudon luovutuksesta. On päässyt varmaan epäonnistumaan siinä liian usein :( En tiedä onko se, että minä tuijotan sitä vai onko sen vaan jotenkin vaikeaa tulla suoraan minua kohti? Helmi näyttää nimittäin viimeiset pari metriä ihan hakatulta  ja se myös puree kapulaa ilmeisesti epävarmuuttaan. Tai sit se ei vaan yksinkertaisesti osaa kiepahtaa perusasentoon se kapula suussa. Mutta sehän toimi! Kaisa katsoi ja sanoi, että tulee varmemmin sivulle, eikä himmaile :) Täytyy nyt yrittää sitten jatkaa näin.

Keskiviikon ohjatuissa treeneissä tehtiin rataa (kuva alla..). Oltiin myös ekaa kertaa Joan upeessa uudessa hallissa :) Ihanaa olla sisällä. Yhtäaikaa pyörii kaksi kenttää ja kahdet treenit. Yllättävän vähän Helmi otti häiriötä muista koirista ja ohjaajien huuteluista! Eipä se niistä oikeastaan välittänyt yhtään mtn. Uudet hajut saivat dalmatialaisen hiukan taas haistelemaan, mutta onneksi ainoastaan tauoilla. Ikinä ei Helmi kesken tehtävien ole onneksi haistelemaan lähtenytkään.


Ratapiirros Marin käsialaa


Olipa kyllä hauska rata, tarpeeksi haastava, muttei mahdoton :) Ja sai oikeasti laittaa töppöstä toisen eteen. Heidi sanoi jopa, ettei ole ennen nähnyt allekirjoittaneen juoksevan niin lujaa :D Takaakierrot onnistuivat aika hyvin. Niistä huomaa, että me ollaan nyt oikeasti harjoiteltu niitä. Estevarmuus on kehittynyt Helmillä selvästi, osaa jo hypytki hakea vahän kauempaa, varsinkin jos ohjaaja muistaisi vielä käskyttää ajoissa. Vauhtia on tullut lisää kokoajan. Putkille H irtoaa myös hyvin nykyisin. Tekniikkoina radalla oli pakkovalssi (2), persjättö (4), saksalainen (7, jotka kuvassa väärinpäin, siis 7 ja 18), ja twist (11).  60cm muuri ei tuottanut mtn ongelmia Helmille, joka hyppää muutenkin aika ketterästi ainakin kokoisekseen koiraksi. Itsenäisenä tehtiin neljä toistoa keppejä. Niillä ei yhtään virhettä nyt. Ja olin tosi iloinen myös siitä, että viereisellä radalla paukuteltiin keinua ihan vieressä ja Helmi vaan kesti kepeillä! Ei ottanut yhtään häiriötä äänistä :)


Pitkospuilla Kalliojärvellä

Peruspönötys


Tänään käytiin taas hallilla omatoimisesti treenailemassa. Otettiin alkuun hyppytekniikkaa, joka oli Helmistä hirveen hauskaa ja helppoa. Hyvin se hyppää kyllä, ei ongelmia. Sit tehtii kehikkoa ensin maassa ja sitten puomilla. Ja kyllä se vaan yli siitä kehikosta tuli parikin kertaa :( Tää ylösmeno on kyllä niin hankala juttu. Pysäytystä en siihen halua, koska sit puomista tulee hirveen hidas. Nyt suorittaa puomin hyvällä vauhdilla aina loppuun asti. Alastulokontaktille 2on2off on tosi hieno, ei himmaile yhtään! Haluttaisi hirveesti kokeilla juoksuttaa puomi ilman kehikkoa pari kertaa ja katsoa ottaako kontaktin. Kehikon kanssa taitaa olla aika tuurissaan, että miten osuu askel. Molemmilla kerroilla kun H tuli kehikon yli, näytti ihan siltä, että se olisi oikein venyttänyt,. ettei joutuisi astumaan kehikon reunan päälle. Eli opetanko pahimmassa tapauksessa vain koirani loikkaamaan puomille kehikon avulla, mitä se ei olisi välttämättä ilman sitä oppinut? Hitto.

Sit juoksutin Helmiä pussiin muutaman kerran, rohkeesti menee, eikä edes juutu kankaaseen :D Lopuksi tehtiin keinua niin, että Mari oli kontaktilla palkkaamassa. Hienosti tekee! Kerran kokeiltiin niin et Mari siirtyy pois ja palkkaan itse. Ei kestänyt vaan lähti hakemaan palkkaa Marilta. Samalla keinu takaisin noustessaan osui hiukan ikävästi Helmin jalkaan, ei onneksi loukannut pahemmin. Seuraavalla toistolla hivenen hidasti, muttei ottanut mtn paineita siitä ja pysähtyi hyvin. Tästä keinusta olen kyllä erityisen tyytyväinen. Helmi menee lujaa, mutta älyää ihan pikkuisen hidastaa siinä keskellä. Aika vaarallista olisi, jos se juoksisi suoraan päähän asti ja rymistäisi sen kaikki 25kiloa sieltä kerralla alas.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Paha kapula

Viime viikolla käväistiin pikku retkellä Kalliojärven kierroksella. Hiukan vetinen keli teki polut hiukan liukkaiksi ja eihän sieltä ihan kuivin kengin selvitty. Ihan kiva pikku kierros oli. Helmi on aina kovin tohkeissaan uusissa paikoissa, viilettää edellä hirveää vauhtia ja palaa aina takaisinpäin tarkistamaan, että tuutteko te jo sieltä?  Ainakaan korkeat paikat eivät pilkkukoiraa pelota, meinasipa hypätä kalliolta suoraan veteen pudonnutta keppiä pelastamaan..

Perjantaina tehtiin vähäsen omatoimiaksaa hallilla Kaisan, Miran ja meille uusien tuttavuuksien Sannan ja dalmispoika Hugon kanssa. Ja kepeissähän mentiin nyt eteenpäin, hienoa! Helmi teki kujaa jo niin, että pari keppiä keskellä oli samassa linjassa. Nyt kun ei innostuisi vaan kaventamaan taas liikaa kerralla.. Hyppytekniikkana tehtiin semmoista vekkaus-välistäveto-jaakotus yhdistelmää. Yllättävän hyvin onnistui :) Vekkaamalla Helmin saa kääntymään tosi tiukasti. Naksuttelin kehikkoa maassa ensin ja nyt uskaltauduin ottamaan sen suoraan puomille. Helmihän on tosiaan tehnyt puomia viimeksi joskus puolivuotiaana kokonaiset kaksi kertaa.. Ja hitto se puomi oli hieno! Eka kerralla vähän kummasteli et mikähän juttu tämä on, mut loput toistot tuli tosi lujaa. Joka kerran otti ylösmenon ja pysähtyi alasmenolla myös upeesti. Toivotaan, että tämä pysyykin tälläisenä!

Olen ollut suorastaan tosi reipas ja treenaillut vähän kotonakin jotain pientä. Aloitettiin keppien sisäänmenon opettelua Heidiltä lainaamallani 2 by 2 -keppiparilla. Naksuttelin ekaan keppiväliin juoksemista helposta avo- ja umpikulmasta. Ja ehkä joku ajatus koiralla saattoi jo muodostua tästä. Helmi on siitä kyllä kiva treenattava, että se osaa tarjota aktiivisesti juttuja ja oppii vähillä toistomäärillä. Keppien jalustan päälle tarjottiin ensin takajalkoja, sitten koko keppihommaa yritettiin nostaa ja kokeilipa Helmi myös "antaa" vitosta kepeille :D Ohjaajalla on joskus lieviä vaikeuksia naksauttaa oikealla hetkellä.. Eteen -käskyä olen myös vahvistellut kotona juoksuttamalla Helmiä hakemaan kanankaulaa huoneen toisesta päästä. Arvatenkin tämä on Helmin lempitemppu, sutii vaan lattialla mennessään..

Tänään tokoiltiin Kuhiksessa Marin ja Miran kanssa. Alkuun paikkamakuu Kidan ja Nellin välissä. Tänään onnistui hyvin. Kävin kerran välipalkkaamassa, koska oli hetken jopa pää maassa ja kohtuu rauhallisen näköisenä! Helmi teki pitkästä aikaa ruutua. Hyvin se sitä hakee, mutta meinaa jäädä välillä turhan eteen. Yritin korjata heittämällä palkan ruudun taakse, mutta se sai sen taas hakemaan kokonaan ruudun taakse. Useita hyviä toistoja saatiin kuitenkin aikaiseksi. Helmistä ruutuun juokseminen on jostain syystä hirveen kivaa :)

JA voi meidän nouto.. Tehtiin pelkkiä pitoharjoituksia sivulla. Ja kyllä se oli niin hirveen vaikeeta. Helmi joko puree kapulaa tai pitää sitä niin kevyesti et se tippuu suusta. Sen mielestä noudon luovutus on kamalan tylsää, kun taas itse kapulan hakeminen on kivaa. Mutta pakkohan se luovutusasentokin on nyt taas uudestaan vahvistella, koska se ei sitä osaa. Tuntuu, että mitä enemmän pitoharjoituksia tehdään, sitä enemmän se kapulaa vihaa.. Ollaan taas niinkun alkupisteessä. Hitto mitähän tälle keksis? Sillon kun tehtiin vauhtinoutoja enemmän Helmi innostui jo kapulan nähdessään. Silloin saatiin vielä useita hienoja luovutuksia sivulla, mitä niille kävi? Prkl.

Sit tehtiin seuraamista. Sekä suoraa, että käännöksiä ja pysähdyksiä. Ja tää toimii nyt :) Käännökset molempiin suuntiin tiiviitä ja seuraamisen paikka hyvä! Välillä tiputtaa katsekontaktin hetkeksi, tähän pitää jatkossa kiinnittää huomiota. Jäävistä otettiin maahanmenoja muutama toisto. Nopeutta on tullut, mutta välillä H jättää kyynärät ilmaan, mutta korjaa heti jos jää ilman palkkaa. Loppuun pari luoksaria hetsattuna, ne ihan ok.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Taitaa itse ohjaaja olla hieman pehmeä ;)

Treenattu on, mutta päivitetty ei. Tokoja olen käynyt itsekseen räpeltämässä pariin kertaan ja eilen sitten oli Kaisa ja Riki kaverina, onneksi :) Yksin treenaaminen on ihan tyhmää. Agilitya treenailtiin viime keskiviikkona Maijan johdolla ja perjantaina omalla perusporukalla. Ostin ihan omaksi pari hyppyä, jotka olisi nyt ajatuksena ottaa mukaan tokoilemaan ja harjoitella siinä ohessa eri ohjaustekniikoita, niiden harjoittelu kun jää muuten niin olemattomaksi. Eipä voi tosiaan olettaa et koira mitään takaakiertoja radalla tekisi varmasti, kun ei osaa niitä kunnolla edes yksittäisenäkään.. Tosiasiassa ohjaaja se meistä eniten sitä treeniä tarvitsee. Ihmisillä on yleensä semmoinen harhaluulo, että pienet ihmiset olisivat jotenkin ketterämpiä, mutta sepä ei pidäkään paikkaansa. Kun on pikkusen kömpelö ja vähän hidas, niin koira ei ihan aina ymmärrä, mitä se semmoinen kuvio mahtaakaan tarkoittaa :D

Tokon osalta positiivisia juttuja ensiksi. Seuraaminen ja käännökset sekä oikealle että vasemmalle alkavat jo onnistua. Helmi ei edistä enää niin herkästi, johtuneeko nimenomaan siitä, että käännöksiä on nyt tehty? Perusasennoissa tarjoaa aina vain harvemmin vinoja, hyvä juttu :) Sivulla maahanmenot varmemmin suoria myös. Kaukot ovat kyllä olleet jatkuvasti jees, vaihdot nopeita ja ei liiku eteenpäin. Istumaannousussa pojahtaa ylös vähän liiankin innokkaasti..

Paikkamakuu on sujunut hyvin ja huonosti. Märkä maa ja vesisade on paha juttu. Ei vaan pysty makaamaan kunnolla :( Olen kuitenkin vaatinut makaamaan hetken hyvin ja päässyt siitä palkkaamaan. Kuivalla paremmalla kelillä koiraan voi melkein jopa luottaa :D Se pysyy vaikkakin näyttää virittyneeltä jouselta.. Ja sen tiedän että jos koirani lähtee paikkamakuusta ei se minnekään lähde rallittelemaan, se nousee joko seisomaan tai tulee luokse. Ei sitä ne muut koirat kiinnosta vaan ei vaan jaksa/muista/kiinnosta makoilla kovin kauaa paikoillaan.. huoh.. Kerran kokeilin jättää palkan namikippoon näkyville koiran ja minun väliin. Ideana oli siis se, että keskittyisi siihen, eikä minun jokaisen  eleen kyttäämiseen. Ja ei se nyt ihan parhaalla tavalla ainakaan alkanut. No..  ekaksi Helmi sikaili oikein kunnolla ja kävi varastaan palkan, tokalla yrittämällä yritti ryömiä palkkaa kohti, mutta kolmannella se makasi kuin tatti paikallaan, silmät nauliintuneena makkaraan. Focus ainakin oli siellä missä pitikin. Mutta se, että rauhoittaako tämä koiran fiilistä paikkamakuussa niin, eipä se taida ei..

Jääviin keksin uuden tavan alkaa opettamaan niitä. Takapalkalla Helmin maahanmeno jää helposti vajaaksi, koska on niin kiire hakemaan palkkaa. Sitten pelkällä sanallisella käskyllä tekee maahanmenon paljon hitaammin kuin yleensä. Luultavasti se on siis epävarma, että pitääkö mennä maahan vaikka minä kävelen makkaroineni eteenpäin. Seisominen on parempi, mutta ei niin täpäkkä kuin haluaisin sen olevan. Kokeilin kotona tehdä niin , että helmi seurailee vapaasti vasemmalla sivulla, annan käskyn ja samalla vien käden sen nenän edessä nopeasti maahan. Näin toimii paljon paremmin ja nopeasti! Tiedän että vartalo/käsiapu pitää taas sitten häivyttää, mutta paremi näin. En halua, että se oppii hitaan maahanmenon ja saa vielä palkankin siitä. Jo muutamalla toistolla pääsi häivyttelemään jo kättä pois.

No entäpä nouto sitten. Se hajosi ihan totaalisesti. Vauhtinoudot kostautuivat nyt sitten ihan isolla kädellä. Koira lähtee iloisesti hyvällä vauhdilla kapulalle, ottaa sen nopeasti suuhun ja tulee innoissaan kohti kunnes tajuaa että palkka ei nyt lennäkään. Häh. Tarjoaa kapulan tiputtamista ja nakkaamista uudestaan ilmaan, ei palkkaa. No entäs jos palaisi puoleenmatkaan kyttäämään palkkaa kapula suussa? Ai ei tämäkään käy. No jos nostais sen taas laipasta suuhun (siten että toinen laippa tulee kuonon päälle..) ja tulis sivulle naama väärään suuntaan.. Palkaa ei heru siitäkään niin Helmi kokeilee vielä kerran viedä kapulan kauemmas, mistä sen hakikin ja tulla hienosti perusasentoon, ilman kapulaa tietenkin. Et näin :D Tarjonta ei ainakaan lopu kesken.. Kyllä se vielä aiemmin osasi tuoda kapulan sivulle asti jos vapautusta ei aiemmin kuulu. Painotan sanaa osaSI. No back to basics, eli takaisin kapulanpitoharjoituksiin sivulla. Ei oo toko helppoo pilkullisen kanssa ei. Mut hauskaa se ainakin on. Unohtamatta ohjaajan pettämättömän hyvää hermorakennetta ;D

Agility taas kulkee, se taitaa ollakin enemmän meidän laji. Vähemmän kuria ja enemmän varaa omille sovelluksille :D Keskiviikon treeneissä viime viikolla tehtiin vauhdikasta radanpätkää. Tekniikkoina hiottiin saksalaista, persjättöä ja päällejuoksua. Ja kyllä ne paranee kokoajan. Itse herkästi ohjaan vain kädellä ja koira menee sinne minne hartialinja näyttää. Aa oli myös radalla, alasmenokontakti ihan superhyvä, kestää jopa minun juoksemisen vierellä. Helmi osaa hakeutua 2on2offiin itsenäisesti, ei jää odottelemaan vaikka jäisin selvästi koiran taakse. Hyvät treenit taas ja Helmi kulki hienosti. Jospa minä joskus osaan vielä ohjatakin sitä.

Perjantain vuorolla tehtiin keppejä, kuja auki vain 5cm. Neljä hyvää toistoa saatiin aikaiseksi, ei epäonnistumisia. Ekalla Helmi törmäsi ihan huolella tokaan keppiin, mutta jatkoi hienosti loppuun, eikä ottanut nokkiinsa. Sit hinkattiin takaakiertoja ja persjättöä (saksalainen). Helmi hakee takaakierron jo paremmin, varsinkin jos tullaan vauhdilla esim. putkesta. Sit rallateltiin helpohkoa rengas,  hyppy ja irtoaminen sivuttain suoraan putkeen, ne ok. Hyvin hyppäsi vaikka mentiin vahingossa jo 55cm rimoilla. Pitäisi nostatella pikkuhiljaa niitä rimoja ylöspäin, nyt ollaan tehty 45-50 tasolla. Epäviralliset kuvathan Helmistä on otettu ja hyvältä näytti kuvatuilta osin (lonkat, polvet, selkä). Viralliset kuvat ovat suunnitteleilla marraskuun lopulle. Puomin ylösmenoa kehikon kanssa tehtiin myös muutama toisto.

Kaisan kanssa kertailtiin hyppytekniikoita maanantaitokojen ohessa. Se näyttää niin hirveen helpolta ja on niin hirveen vaikeeta :D Harjoiteltiin edelleen saksalaista, takaakiertoa ja ihan uutena juttuna twistiä. Helmi yritti useaan kertaan suorittaa hyppyä suoraan, vaikka tarkoitus oli laittaa koira takaakiertoon, miksi kiertää kun on helpompi hypätä suoraan? Kun ohjaaja itse alkoi löytämään oikean rytmin ja ajoituksen, niin alkoi jo onnistumaankin.Ei näitä auta kuin harjoitella. Ja tosi tärkeää on palkata koira silloin kun itse tötöilee.